Päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta osoitteessa Kirkkokatu 12

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Senaatti-kiinteistöjen tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Senaatti-kiinteistöt
PL 237
00530 Helsinki
Y-tunnus 1503388-4

Yhteyshenkilö: Niko Sundell, niko.sundell@senaatti.fi

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 1 kaupunginosassa (Kruununhaka) kiinteistöllä 91-1-2-4, jonka omistaa Senaatti-kiinteistöt / Suomen valtio.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 6.8.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat ja liitteet:

- Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma (Senaatti-kiinteistöt, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Senaatti, K2-korttelit, 4.8.2025, Ramboll Finland Oy).

Liitteet:

- Liite 1: Suunnittelualueen rajaus
- Liite 2: Kiinteistötiedot
- Liite 3: Yhteenveto maanäytteiden tutkimustuloksista
- Liite 4: Yhteenveto vesinäytteiden tutkimustuloksista
- Liite 5: Laboratorion tutkimustulokset.

Ilmoitusta on täydennetty 8.9.2025 sähköpostitse mm. tarkennetuilla tiedoilla ilmoitusalueen koosta, pohjavesitiedoista, perustelut viitearvon valinnalle viitearvovertailussa, maa-ainesten hyödyntämisestä ja ilmoitusasiakirjojen julkisuusluokasta.

Täydennyksen (8.9.2025) liitteenä on toimitettu Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) 6.6.2025 antama päätös (138/10.107.1072.10720/2025) maaperän kunnostuksesta tulevien vesien johtamisesta viemäriin osoitteessa Kirkkokatu 12.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalueen pinta-ala on noin 300 m². Ilmoitusalue (osa kiinteistöstä) on esitetty alla olevassa kuvassa punaisella värillä rajattuna.

Kohdealue on voimassa olevassa asemakaavassa (nro 8980) osoitettu hallinto- ja virastorakennusten korttelialueeksi (YH). Kohde on asemakaavan mukaisessa käytössä.

Kohdealueella on tehty ympäristötekninen maaperätutkimus, jonka yhteydessä on todettu kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävää maa-ainesta.

Maaperä, pohjavesi ja pintavedet

Geologian tutkimuskeskuksen aineiston perusteella kohteen maaperä on pääasiassa kalliomaata ja kallioperä koostuu granitoideista.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella tai sellaisen välittömässä läheisyydessä. Lähin luokiteltu pohjavesialue sijaitsee noin 5 km etäisyydellä kaakkoon (Santahamina, 1-luokka, ID 0109103).

Täydennyksessä (8.9.2025) on tuotu esiin, että Helsingin kaupungin karttapalvelun perusteella kohdealueen lähistöllä sijaitsee pohjaveden korkeuden mittaukseen tarkoitettuja putkia Kirkkokadun pohjoislaidalla (Kirkkokatu 9-13) sekä alueen eteläpuolella Hallituskatu 2 edustalla. Näissä putkissa pohjaveden pinta on vaihdellut +4,32 m… +6,63 m (N2000) välillä. Helsingin kaupungin karttapalvelun geoteknisten tutkimustietojen perusteella Kirkkokatu 12 alueella kallion pinta esiintyy tasolla +0,91 m … + 3,01 m N2000. Karttatarkastelun perusteella alueella esiintyvän pohjaveden arvioidaan virtaavaan itään kohti Pohjoissataman merialuetta tai etelään kohti Eteläsatamaa. Rakennetulla kaupunkialueella vajoveden muodostuminen arvioidaan vähäiseksi, joten myös alueelta lähtevän veden virtaus arvioidaan vähäiseksi. Siten myös haitta-aineiden kulkeutuminen kohdealueen ympäristöön arvioidaan vähäiseksi.

Kohde ei sijaitse pintavesistön välittömässä yhteydessä. Kohdetta lähinnä sijaitsevat Pohjois- ja Eteläsataman merialueet noin 300 metrin päässä kiinteistöstä itään/kaakkoon.

Haitta-ainetutkimukset

Kohteessa on vuonna 2025 tehty maaperätutkimus. Kiinteistön alueella sijaitsevan rakennuksen lattiarakenteiden avaamisen ja tilan alipaineistuksen yhteydessä havaittiin normaalista poikkeavaa, öljymäistä hajua. Lattiaan tehdyistä avauksista otettiin kaksi näytettä, jotka otettiin lattian alapuolisesta maaperästä sekä kuoppiin kertyneestä vedestä (vesikerros enintään 0,2–0,3 metriä). Näytteenoton yhteydessä kallion pinta oli paikoin havaittavissa koekuoppien pohjalla.

Avattujen lattiarakenteiden yhteydessä havaitun öljyn hajun todettiin mahdollisesti kulkeutuneen alipaineistuksen seurauksena viereisestä öljysäiliöhuoneesta. Vanhan öljysäiliön epäiltiin vuotaneen rakennuksen alapohjaan, joten alueella tehtiin lisätutkimuksia lapiokaivuna rakennuksen lattiarakenteisiin tehdyistä avauksista. Tutkimuspisteet sijoitettiin öljysäiliön läheisyyteen sekä sitä ympäröiviin tiloihin. Tutkimuspisteet on esitetty alla olevassa kuvassa.

Kolmessa tutkimuspisteessä todettiin pintamaassa valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia sinkkiä. Yhdessä tutkimuspisteessä todettiin pintamaassa alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus fenantreenia.

Öljysäiliöhuoneen alueella säiliön pohjoispään tutkimuspisteessä ja öljysäiliöhuoneen oven edustalla viereisellä käytävällä sijaitsevassa tutkimuspisteessä todettiin pintamaassa ylemmän ohjearvon ylittäviä keskiraskaiden öljyhiilivetyjakeiden (C₁₀–C₂₁) pitoisuuksia ja alemman ohjearvon ylittäviä raskaiden öljyhiilivetyjakeiden (C₂₁–C₄₀) pitoisuuksia. Lisäksi öljysäiliön eteläpään tutkimuspisteessä todettiin kahdessa näytteessä alemman ohjearvon ylittäviä keskiraskaiden öljyhiilivetyjakeiden pitoisuuksia.

Lisäksi kolmessa tutkimuspisteessä todettiin kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia arseenia, kahdessa pisteessä elohopeaa, kobolttia ja lyijyä sekä yhdessä pisteessä kromia. Todettujen haitta-ainepitoisuuksien lisäksi tutkimuksen yhteydessä havaittiin sekalaista rakennusjätettä kahdessa tutkimuspisteessä ja yhdessä pisteessä tunnistamatonta materiaalia suotoveden seassa.

Koekuopista otetuissa vesinäytteissä todettiin pohjaveden ympäristönlaatunormien ylittäviä pitoisuuksia mm. elohopean ja koboltin liukoisten pitoisuuksien sekä bentso(a)pyreenin ja öljyhiilivetyjen summapitoisuuden (C₁₀–C₄₀) osalta. Ilmoituksen täydennyksen (8.9.2025) mukaan kohdealueen läheisyydessä sijaitsevista pohjavesiputkista on otettu vesinäytteitä lähialueella suoritettuun louhintatyöhön liittyen. Näytteitä on otettu maalis-, huhti- ja toukokuussa 2025 viidestä pohjavesiputkesta. Näytteistä on analysoitu pH, sähkönjohtavuus, happi, CODMn, ammonium, nitraatti, nitriitti, kloridi, sulfaatti, sekä öljyhiilivedyt C₁₀–C₄₀. Analyysitulosten mukaan ilmoitusalueen korttelia lähimmissä kahdessa putkessa öljyhiilivetyjen pitoisuudet ovat olleet alhaisia tai laboratorion määritysrajan alittavia.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio sekä puhdistustavoitteet

Kohdealueen suunniteltu maankäyttö ja olosuhteet huomioiden maaperän pilaantuneisuuden perusarvioinnin mekaanisina viitearvoina on käytetty lähtökohtaisesti Vna 214/2007 mukaisia ylempiä ohjearvoja. Ilmoituksen täydennyksessä (8.9.2025) on perusteltu, että maaperässä todetuista haitta-aineista ei arvioida aiheutuvan haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle todetuissa pitoisuustasoissa. Kellarikerrokseen tulee tiivis lattiarakenne, jolloin alueen maaperään ei olla kosketuksessa, eikä maaperässä todetut haitta-aineet ole sellaisia, jotka haihtuisivat huoneilmaan.

Ilmoituksessa esitetyn riskinarvion mukaan kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella tai sen välittömässä läheisyydessä, eikä sen alueella mahdollisesti esiintyvää pohjavettä käytetä talousvetenä. Kohde ei ole asuinkäytössä, siellä ei viljellä ravintokasveja, eikä sen alueella sijaitse päiväkotia tai leikkipuistoa. Kohde sijaitsee kaupunkialueella, eikä kohteessa tai sen läheisyydessä sijaitse karttatarkastelun perusteella kohteita, joilla olisi tunnistettu erityisiä ekologisia suojeluarvoja. Kohteessa on käynnissä korjausrakentaminen. Kohde ei ole asuinkäytössä, mutta kohteen tarkka tuleva käyttötarkoitus ei ole tiedossa. Tämän vuoksi pilaantuneisuutta ja puhdistustarvetta arvioidaan niiden haitta-aineiden osalta, jotka tutkimuksissa ylittivät Vna 214/2007 mukaisen alemman ohjearvotason. Kyseisiä haitta-aineita ovat sinkki, fenantreeni ja öljyhiilivedyt (C₁₀–C₄₀)

Riskinarvion mukaan sinkin ja fenantreenin osalta ei arvioida olevan puhdistustarvetta. Kyseisten haitta-aineiden kulkeutuminen maaperässä tai alueella mahdollisesti esiintyvään pohjaveteen arvioidaan vähäiseksi. Pitoisuudet todettiin lattian alapuolisessa maaperässä, eivätkä kiinteistössä toimivat tai oleskelevat ihmiset siten voi altistua maaperän haitta-aineille suoran kosketuksen kautta. Kyseisten haitta-aineiden haihtuminen on heikkoa (fenantreeni) tai ne eivät haihdu lainkaan (sinkki). Tämän vuoksi sinkin ja fenantreenin alemman ohjearvon ylittävistä pitoisuuksista ei arvion perusteella aiheudu terveyshaittaa sisäilma-altistuksen kautta.

Riskinarvion mukaan alemmat ohjearvot ylittävien tutkimuspisteiden osalta maaperän arvioidaan olevan pilaantunut öljyhiilivedyillä C₁₀–C₄₀, ja kyseisellä alueella on maaperän puhdistustarve. Todetuista haitta-aineista keskiraskaat öljyhiilivetyjakeet C₁₀–C₂₁ voivat olla kohtalaisen haihtuvia. Kohonneina pitoisuuksina sekä keskiraskaat että raskaat öljyhiilivetyjakeet voivat myös aiheuttaa hajuhaittoja tilojen käyttäjille. Tilojen tuleva käyttötarkoitus ei ole tiedossa, joten alemman ohjearvotason arvioidaan olevan näiden osalta haitaton taso, josta ei aiheudu haittaa tilojen käyttäjille käyttötarkoituksesta riippumatta.

Lattian alapuolisen maa-aineksen joukossa todettiin paikoin myös jätejakeita. Kohteen rakennus estää jätejakeiden kulkeutumisen ympäristöön ja jätteen määrä maan joukossa on havaintojen perusteella vähäinen. Jätejakeiden takia maaperässä ei arvioida olevan puhdistustarvetta, mikäli maa-aines haitta-ainepitoisuuksiltaan täyttää esitettävän puhdistuksen tavoitetason.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin perusteella esitetään lattian alapuolisesta maaperästä poistettavaksi maa-aines, jonka öljyhiilivetyjen C₁₀–C₄₀ pitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset alemmat ohjearvot. Muiden todettujen haitta-aineiden osalta kunnostustavoitteita ei arvion perusteella ole tarpeen asettaa.

Maaperän puhdistustöitä ei lähtökohtaisesti jatketa kiinteistön tai rakennuksen seinälinjojen ulkopuolelle. Mikäli kaivualueen rajoille, kaivannon seinämään jää laboratorioanalyysien perusteella maaperän puhdistustavoitteet ylittävää maa-ainesta, arvioidaan siitä aiheutuvia riskejä laadittavan riskinarvioinnin perusteella puhdistustöiden päätyttyä.

Arvio pilaantuneen maa-aineksen määrästä ja sijainnista

Pilaantuneeksi luokiteltavan maa-aineksen määrä on noin 13 m³. Pilaantuneen maa-aineksen sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa punaisella katkoviivalla rajattuna.

Pohjaveden pilaantuneisuus ja puhdistustarve

Ilmoituksen täydennyksen (8.9.2025) koekuoppaan suotautuneen veden määrä on vähäinen ja kiintoaineksen määrä vedessä on ollut näytteissä korkea, joten on todennäköistä, että vedessä todetut haitta-ainepitoisuudet johtuvat osin kiintoaineksen vaikutuksesta. Maanäytteissä samoissa tutkimuspisteissä tai muissakaan alueen tutkimuspisteissä ei ole kuitenkaan todettu bentso(a)pyreeniä, joten sen osalta lähteen alkuperää ei tunneta. PAH-yhdisteitä on voinut kulkeutua lattian alapuolella esiintyvään pohjaveteen kohdealueen ulkopuolelta tai mahdollisesti ympäröivistä rakenteista.

Täydennyksen (8.9.2025) mukaan pohjaveden välityksellä ei arvioida muodostuvan suoraa haittaa ihmisten terveydelle, sillä alueella esiintyvä pohjavesi ei ole talousvesikäytössä. Rakennuksen alapohjan alta koekuopista otetuissa vesinäytteissä kohonneina pitoisuuksina todetut haitta-aineet (bentso(a)pyreeni, öljyhiilivetyjen raskaat jakeet) eivät myöskään ole erityisen herkkiä haihtumaan, joten niiden kulkeutuminen rakennuksen sisäilmaan ja ilman välityksellä altistusta ei arvion perusteella tapahdu.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Pilaantuneen maaperän puhdistusmenetelmänä on massanvaihto. Kohteesta poistetaan lähtökohtaisesti vain kunnostustavoitteet ylittävä maa-aines esitetyltä alueelta, eikä muita kaivutarpeita ole.

Maaperän puhdistuksen rajausta tarkennetaan työn aikana kaivannon seinämistä ja pohjista otettavista näytteistä tehtävien aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien tulosten avulla. Mikäli maaperän puhdistustöiden aikana alueella todetaan tutkimustuloksista poikkeavaa maaperän pilaantuneisuutta, selvitetään materiaalin laatu ja haitta-ainepitoisuudet kenttämittausten ja/tai laboratorioanalyysien avulla.

Kaivetut pilaantuneet maat ja jätteet toimitetaan ulkopuolisiin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. maa-aineksia.

Pilaantuneiden maiden ja jätteiden kuormat peitetään ulkopuolisiin käsittelypaikkoihin tapahtuvan kuljetuksen ajaksi. Lisäksi varmistetaan, että pilaantuneen maa-aineksen ja jätteiden kuljettajat kuuluvat jätehuoltorekisteriin. Myös haitta-ainepitoisuudeltaan kynnysarvot ylittävä maa-aines toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan.

Jätelain (646/2011) 121 § mukaan pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat ja kuormat punnitaan vastaanottopaikoissa. Mikäli siirtoasiakirjoja ei voida luoda sähköisesti tai siten, että tiedot siirtyvät automaattisesti ympäristöhallinnon ylläpitämään Siirto-rekisteriin, huolehditaan kuormien tietojen viemisestä rekisteriin kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen päättymisestä.

Maaperän kunnostustyö lopetetaan, kun kunnostuksen puhdistustavoitteet on saavutettu ja/tai tarvittavat huomio- ja eristysrakenteet on asennettu.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Ilmoituksen täydennyksen (8.9.2025) mukaan alueen kaivannoissa hyödynnetään kynnysarvotason alittavia maamassoja.

Veden tutkiminen ja käsittely

Mikäli kaivantoihin kertyy vettä kunnostusta/rakentamista haittaavassa määrin, kaivantoja kuivatetaan pumppaamalla.

Alueella ei ole erillistä hulevesiverkostoa. Työmaavesien käsittelystä ja seka- ja jätevesiviemäriin johtamisesta on saatu päätös HSY:ltä (Päätös 6.6.2025, 138/10.107.1072.10720/2025). Päätöksessä on annettu sallitut enimmäispitoisuudet kiintoaineelle, Pah-yhdisteille, kuparille, sinkille, lyijylle, arseenille, elohopealle, kadmiumille, kokonaiskromille ja nikkelille. Päätöksessä on esitetty myös vesien tarkkailutaajuus pumpattavien vesien osalta.

Kaivantoihin kertyvästä vedestä otetaan vesinäytteet ennen kaivantojen kuivatuksen aloittamista. Mikäli kaivantovedelle tarvitaan esikäsittelyä ennen johtamista, laadunvalvontanäytteet otetaan käsitellystä vedestä.

Vesinäytteistä analysoidaan laboratoriossa pH, kiintoaine, öljyhiilivedyt (C₁₀–C₄₀), metallit suodatetusta vesinäytteestä (ns. PIMA-metallit, Vna 214/2007) ja PAH-yhdisteet.

Jos alueen maaperässä todetaan myöhemmin kunnostustavoitteen ylittäviä pitoisuuksia muita haitta-aineita, analysoidaan myös näiden haitta-aineiden pitoisuudet kaivantovesistä.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Työmaalle nimetään ympäristötekninen valvoja, joka ohjaa kaivua, valvoo kunnostusta ja toteuttaa tarvittavat mittaukset.

Pilaantuneiden alueiden laajuuden ja kaivettavan maa-aineksen haitta-ainepitoisuuksien tarkistamiseksi otetaan tarvittaessa seurantanäytteitä, huomioiden tutkimusvaiheessa otetut näytteet. Näytteistä analysoidaan kyseisellä alueella aiemmissa tutkimuksissa todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. Lisäksi analysoidaan sellaiset muut haitta-aineet, joita on aistinvaraisesti arvioiden syytä epäillä.

Pilaantuneiden alueiden kaivantojen seinämien ja pohjan jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla näytteet seuraavasti:

- kaivannon jokaisesta seinämistä yksi edustava kokoomanäyte maalajikohtaisesti
- kaivannon pohjasta yksi edustava kokoomanäyte jokaista enimmillään 100 m² kohden.

Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan aiemmissa tutkimuksissa todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet sekä mahdolliset kaivutöiden aikana todetut alustavasta tutkimuksesta poikkeavat muut haitta-aineet. Kaikki jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Mikäli alueelle joudutaan teknisistä syistä jättämään maa-aineksia, joiden haitta-aineiden pitoisuus ylittää alemman ohjearvotason, varaudutaan kaivantoon asentamaan eristysrakenne pilaantuneen maan ja puhtaan täyttömaan välille. Eristysrakenteen asennuksesta laaditan ennen asennusta suunnitelma, joka hyväksytetään Helsingin kaupungin ympäristöviranomaisella.

Mikäli maaperään jää kunnostustavoitteet ylittäviä raskasmetallipitoisuuksia, merkitään seinämät suodatinkankaalla tai vastaavalla. Mahdollisesti asennettavien eristysrakenteiden sijainti esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Työmaa-alue merkitään selkeästi ja ulkopuolisten pääsy alueelle estetään.

Pilaantuneet maa-ainekset pyritään poistamaan kohteesta siten, että ne voidaan kuormata suoraan kuorma-autojen kyytiin. Mikäli maa-ainesta on tarpeen välivarastoida kohteen alueella (esim. viikonlopun yli), peitetään pilaantunut maa-aines pölyämisen ja mahdollisten sadevesien vaikutusten estämiseksi.

Kunnostustyön aikana kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä maamassoja varaudutaan kastelemaan pölyämisen estämiseksi. Mikäli työmaa-alueen ulkopuolelle kulkeutuu maata kunnostettavalta alueelta, se poistetaan ajoreittejä pesemällä ja harjaamalla. Pilaantuneiden maa-ainesten kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin

Kenttävalvoja seuraa koko kunnostustyön ajan työmaalta mahdollisesti löytyviä uusia haitta-aineita, rakenteita tai muuta normaalista poikkeavaa. Jos tällaisia löytyy, asiasta informoidaan välittömästi tilaajaa ja ympäristöviranomaisia. Alla esitetyssä taulukossa on kuvattu varautuminen odottamattomiin tilanteisiin:

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Kunnostustyön aloituksesta ilmoitetaan vähintään viikkoa ennen töiden aloittamista kirjallisesti Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle. Aloitusilmoituksessa esitetään myös kunnostuksen vastuuhenkilöt ja valvojat. Työn päättymisestä ilmoitetaan kirjallisesti Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle.

Ympäristötekninen valvoja pitää kunnostuksen toteuttamisesta työmaapäiväkirjaa, johon merkitään mm. tiedot näytteenotoista sekä poistetuista pilaantuneista massoista, jätteistä ja niiden sijoituspaikoista. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja on tarvittaessa viranomaisten saatavilla.

Kunnostustyön päätyttyä toimenpiteistä laaditaan loppuraportti, jossa esitetään seuraavat asiat:

- kohteen tunnistetiedot
- työn vastuuhenkilöt
- muut kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot
- kunnostustyön toteutus
- laadunvarmistusmenetelmät
- kaivettujen ja poistettujen maa-ainesten määrä ja haitta-ainepitoisuudet sekä sijoituspaikat
- vesien käsittely (tarvittaessa)
- kaivualueet kartalla
- täytöissä hyödynnetyt kaivumateriaalit
- mahdolliset huomio- ja eristysrakenteet
- analyysitulokset taulukoituna
- kunnostuksen aikataulu
- arvio tavoitteiden toteutumisesta
- mahdollinen riskinarviointi
- jälkiseurantasuunnitelma (tarvittaessa)
- asiakirjojen säilytys.

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen valmistumisesta.

Puhdistustyön ajankohta

Alustavan arvion mukaan kunnostustyön aloitusajankohta on syyskuussa 2025.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Senaatti-kiinteistöjen ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Kirkkokatu 12, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Puhdistettavan alueen maaperästä on poistettava maa-aines, jossa öljyhiilivetyjen (>C₁₀–C₂₁ ja >C₂₁–C₄₀) pitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen 214/2007 liitteessä esitetyt alemmat ohjearvot. (Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §)

Jos pilaantuneiden maa-ainesten kaivun jälkeen maaperään jää alemman ohjearvon ylittäviä öljyhiilivetypitoisuuksia, tulee laatia riskinarvio, joka toimitetaan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön tarkastettavaksi ennen loppuraportin toimittamista. Näytteistä tulee analysoida myös öljyhiilivetyjen fraktiot. (VNA (214/2007) 2, 3, 4 §)

2. Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §, NaapuruussuhdeL 17 §)

3. Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (Jätelaki (646/2011) 5, 12, 13 §)

4. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

5. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän ja laajemmalla alueella, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

6. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä pääasiassa ilmoituksen mukaisesti kunnostuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. Maanäytteitä tulee ottaa myös paikoilta, joilta on purettu rakenteita alueen aiempien tutkimusten jälkeen. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

7. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetysti, mutta kuitenkin siten, että kaivantojen pohjilta otetaan yksi kokoomanäyte ja seinämistä vähintään yksi kokoomanäyte maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

8. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

9. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. (JL 12, 13 §)

10. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

11. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

12. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

13. Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

14. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 17 §)

15. Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

16. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

17. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Maa-ainesten välivarastointi

18. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haisevia massoja saa välivarastoida korkeintaan yhden viikon. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

19. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Tarvittaessa välivarastointialueelta tulee ottaa näytteet toiminnan päätyttyä. (JL 13, 16 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

20. Kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Mikäli öljyhiilivetypitoisia vesiä johdetaan viemäriin, tulee Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) lupa esittää ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §).

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

21. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

22. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

23. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

24. Pilaantuneen maaperän puhdistamistöistä on tiedotettava naapureita. (YSL 7 §, JL 13 §)

25. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

26. Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Öljyhiilivetyjen kynnys- ja ohjearvot eivät perustu samaan teoreettiseen riskitarkasteluun kuin muilla PIMA-asetuksen liitteessä mainituilla aineilla, mutta niiden määrittelyssä on otettu karkeasti huomioon esimerkiksi aineiden kulkeutumismahdollisuus ja hajuhaitat. Koska jokaiseen määritellyistä öljyhiilivetyjakeista (>C5-C10, >C10-C21, >C21-C40) kuuluu ominaisuuksiltaan erilaisia aineita, öljyhiilivetyjen aiheuttamien haittojen ja riskien suuruuttaa ei voida yleensä luotettavasti arvioida pelkästään ohjearvoilla. Öljyhiilivetyjen riskinarvioinnissa on tarpeen määrittää myös tarkempien hiilivetyfraktioiden ja yksittäisten avainyhdisteiden pitoisuudet, joille voidaan tehdä oma viitearvovertailu.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–5.)

Maaperän puhdistaminen kohteessa on tarpeen, sillä kiinteistöllä käynnissä olevan peruskorjaustöiden yhteydessä vanhan öljysäiliön epäiltiin vuotaneen rakennuksen alapohjaan. Ilmoituksen mukaan öljyhiilivedyillä pilaantuneella alueella on maaperän puhdistustarve. Kunnostustavoitteeksi on esitetty lattian alapuolisesta maaperästä poistettavaksi maa-aines, jonka öljyhiilivetyjen C₁₀–C₄₀ pitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset alemmat ohjearvot. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt kunnostustavoitteet.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi on tarpeen terveyshaittojen ehkäisemiseksi, jos kunnostamisen jälkeen maaperään jää öljyhiilivetyjä alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina. Ilmoituksen mukaan kohteen tarkka tuleva käyttötarkoitus ei ole tiedossa. Ilmoituksessa esitetyssä riskinarviossa ei ole tehty laskennallista tarkastelua öljyhiilivetyjen osalta. Tämän vuoksi riskinarvio on tarvittaessa tarpeen toimittaa ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle siinä vaiheessa, kun maaperään mahdollisesti jäävät öljyhiilivetyjen puhdistustavoitetason ylittävät pitoisuudet ovat tiedossa.

Öljyhiilivetyjen riskinarvioinnissa on tarpeen määrittää myös tarkempien hiilivetyfraktioiden ja yksittäisten avainyhdisteiden pitoisuudet, joille voidaan tehdä oma viitearvovertailu.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän, laajemmalla alueella tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 6–8.)

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Lisätutkimukset ovat tarpeen erityisesti peruskorjattavan rakennuksen alueella, jossa on todettu öljyhiilivedyillä pilaantunutta maa-ainesta.

Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen (perustelut määräyksille 9–11.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 12–17.)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Maa-ainesten välivarastointi (perustelut määräyksille 18–19.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Näytteiden ottamisella välivarastointialueelta toiminnan päättyessä varmistetaan, että haitta-ainepitoisten massojen välivarastointi ei ole aiheuttanut maaperän pilaantumista kyseisellä alueella.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelu määräykselle 20.)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Ilmoituksen täydennyksen (8.9.2025) liitteenä on toimitettu HSY:n 6.6.2025 antama päätös maaperän kunnostuksesta tulevien vesien johtaminen viemäriin osoitteessa Kirkkokatu 12. Päätöksessä on annettu viemäriin johdettaville vesille raja-arvot kiintoaineelle, PAH-yhdisteille, kuparille, sinkille, lyijylle, arseenille, elohopealle, kadmiumille, kokonaiskromille ja nikkelille. Koska päätösalueella on todettu öljyhiilivedyillä pilaantuneita maa-aineksia, on HSY:n viemäröintilupaa tarpeen päivittää, ja toimittaa päätös tiedoksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle.

Riittävät tiedot kaivantovesien laadusta ovat tarpeen, sillä maa-aineksessa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet eivät suoraan vastaa niiden pitoisuuksia vedessä muun muassa haitta-aineiden erilaisen liukoisuuden vuoksi. Vesien laatutiedon perusteella kaivantovedet voidaan toimittaa sellaiseen vastaanottopaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisen laatuisia kaivantovesiä.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 21. ja 22.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 23–26.)

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Määräys naapureille tiedottamisesta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei kunnostus loukkaa yksityistä etua.

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Työn eri vaiheista tiedottaminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tarpeen, jotta valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.